sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Löllöilyviikko

Loman toka viikko on mennyt huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa kuin ensimmäinen. Osittain pakosta, tai jotain... Kai se on ihan hyvä rauhoittua ja vaan olla välillä, vaikkei siitä niin nautikaan. Ainakaan kun mielessä on kaikkea, mitä "voisi" /haluaisi tehdä :)

Olen kuitenkin:

-syönyt luvattoman paljon jäätelöä
-viettänyt yöpaitapäivän tuijottaen lähinnä telkkaria
-koukuttunut Twilightiin
-saanut rytmini ihan sekaisin. Näin käy aina kun on mahdollisuus nukkua "liikaa"
-ollut ja vain löllöillyt
-tylsistynyt kuoliaaksi
-jutellut naapurin mummon kanssa pihalla päivänpolttavista asioista
-mennyt totaalisen halpaan joutuessani pilapuhelun kohteeksi
-ollut alakuloinen ja tuntenut etten kuulu kenenkään "ohjelmaan"
- käynyt kaverin kanssa kahvilla
-puhunut puhelimessa ja viestitellyt runsain mitoin
-ihastellut taas kerran mitä upeimpia suomimaisemia
-yrittänyt sinnikkäästi poistaa epäilyksen kaapua hartioilta ja todennut, että siihen auttaa varmaankin vain aika

Tulevaksi viikoksi on luvattu lämmintä. Se olisi hienoa. Tosin, mä olen sitä mieltä, että loma on loma vaikka kaatosateessa. 
Toivon, että tuleva viikko toisi  mukanaan kaikkea kivaa. Saa nähdä... 
Sitä samaa kivaa toivottelen teillekin!!



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Takana viikko lomaa

Mä olen ollut nyt lomalla vasta reilun viikon. Tässä ajassa on tapahtunut jo koko loman edestä! Uskomatonta. Kun loma alkoi, mä päätin visusti, etten nysvää kotona ja maadu yhtäänlainkaanollenkaan. Mulla on tilanne ehkä vähän erilainen kuin monella muulla, siinä mielessä, että en kauhean paljon jaksa ja pysty työpäivien jälkeen. Ja kun ne viikonloputkin kuluu pääasiassa töissä, mun kaikki aktiviteetti on toooosi pientä. Päätin, että lomalla tulen, menen, teen, olen ja näen ihmisiä ja Ihan Kaikkea sieluni kyllyydestä. Tungen itseäni joka paikkaan. Toki huomioiden kunnon ja kukkaron. Mutta silti! Ja niin mä olen tehnytkin, Paljon.

-tavannut ihanan ihmisen kolmen vuoden tauon jälkeen
-kerännyt niittykukkia
-juonut nokipannukahvia
-ollut festareilla ja kokenut taas kerran livemusiikkiflown
-ollut terassikierroksella (kuskina, mutta kivaa oli anyway)
-tavannut ventovieraan ja nukkunut kanssaan mökissä kustannuksien minimoimiseksi
-ollut keskellä hyvin ahdistavaa teinidraamaa
-koettanut lohduttaa ensirakkaudessa sydämensä särkenyttä kummityttöä
-lähtenyt sukuloimaan extempore ja saanut siellä kuningattaren kohtelua; kuohuviiniä ja mansikoita, grilliherkkuja, paljulilluttelua, veneilyä ja sitä parasta; rakkaan ihmisen  kanssa hömpöttelyä
-kastanut talviturkin 12.7
-ollut aamu-uinnilla
-nukkunut patjalla
-puhunut ensipuhelulla 5 tuntia,
-ollut pää pökerryksissä kummallisesta äkkitunteesta
-pitänyt sinnikkäästi jalat maassa
-kuivattanut pyykkiä ulkona
-vieraillut ihanassa sisustusmaailmassa, josta en raaskinut ostaa mitään, kuolaaminen
 on ilmaista. Ihana paikka!
-samaisessa paikassa kokenut herkullisen elämyksen
-treffannut vanhoja peruskouluaikaisia kavereita joihin ei ole tullut pidettyä yhteyttä
-nauranut vedet silmissä peruskouluaikaisille asioille
-ollut piknikillä
-vetänyt lääkkeitä urakalla. Ilosta pitää "maksaa". 
-yöpynyt äidin kanssa 1800- luvulla rakennetussa ihanassa pikkumökissä
-käynyt ulkohuussissa sekä kyykkypissalla
-viettänyt paljon aikaa omieni kanssa
-nähnyt niin upean ja tulenpunaisen taivaan klo 00.30 motarilla ajaessani, että meinasi henki salpautua
-miettinyt, oliko se merkki universumilta

Tänään aion suunnistaa paikkaan, jossa en ole koskaan käynyt. Saas nähdä kuinka ämmän käy. Niin matkan, kuin muunkin suhteen. Huhhei. 

Rakkaat lukijat, ihan tiedoksi vaan; mä rakastan kesää ja kesälomaa!!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Vielä pitää hetki jaksaa

Heinäkuu on täällä. Ihan oikea Kesä! Kesäkuussa voi vielä ajatella, että kesä on vielä vähän leikisti, mutta nyt ei enää voi. Pitää uskoa, että se on juuri nyt. Ajattelen joka aamu, että tänäänkin taas Elän. Haistan, maistan, näen ja kuulen. Aistin ja koen. Talletan muistoihin. Niin helposti sitä jää junnaamaan työasioihin, varsinkin silloin kun stressaa. Tietoisesti koetan unohtaa työt heti, kun työpaikan ovi painuu kiinni. Hätistelen ne syrjään, kun putkahtavat mieleen illalla tai yöllä. Sanon tiukasti itselleni, etten ole ainoa ja kaikki ei ole kiinni yksin mun panoksestani.  Etten ole ainoa, joka stressaa ja tuntee riittämättömyyttä. Tuskailee ja pelkää pahoja päiviä. Valvoo ja miettii, miten huomenna pystyy kaikkeen. Silti, silti ulkona on maailma ja se kaikki muu! 

Melkein rakastan ajella työmatkojani. Silloin on hiljaista, jos niin haluan. Poppi soi ja (mun) laulu raikaa, jos niin haluan. Jos huvittaa, voin ajella pikkuteitä pitkin kotiin. Tai moottoritietä. Tai niiden välistä. Voin pysähtyä jätskille, jos haluan. No joo, ja jos rahapussi antaa myöden. Mutta kumminkin. Mä rakastan maalaismaisemia, joita matkan varrella näen; kenollaan olevia harmaantuneita latoja, keltaisia peltoja, niittykukkia täynnä olevia tienvarsia. Usein matkalla näkyy myös eläimiä. Fasaaneja, pupuja, peuroja, mitä milloinkin. Joskus kettu tai mäyrä.

Viikonloppuna, -kun oli vapaa sellainen- olin paikassa, jossa en ole muutamaan kesään ollut. Ja olin taas niin kotonani. Se vaan on niin mun maailma. Nauroinkin mukanaolleille, että mun on pakko etsiä mies  kyseisestä harrastusmaailmasta, jotta pääsisin siivellä siihen mukaan. Muuten se ei onnistu. "Turistina", eli tavallisena yleisönä se kaikki on paljon suppeampaa, kuin se, että näkisi myös lajin "takapihalle". Kaksi kesää siellä viettäneenä tiedän sen olevan niin paljon enemmän!! Koetin sitten vain imeä itseeni kaiken minkä pystyin. Katselin, kuuntelin, haistelin, maistelin. Niin hienoa se oli, että tirahti ihan rehellinen kyynel silmään. Ja vain siitä onnesta, että olin siellä taas. Voi veljet!!!!!!! Meinasin ihan haljeta. 

Loma alkaa pian. Mitään suuria suunnitelmia mulla ei ole. Ajattelin, että katson päivä kerrallaan. Jos lötkötyttää, teen sitä. Jos huvittaa joku juttu, teen sitä. Jos mulla on mökömököpäivä, niin sitten se on. Toki mennään taas rahapussi tiukasti supussa. Mutta kumminkin. Niistä kovasti vähentyneistä lomarahoista meni yli puolet hammaslääkäriin. Mutta onpahan taas kalusto kondiksessa.
Tein myös asian, jota en ole tehnyt koskaan aiemmin. Olen alkanut ajatella, että ei mitään saa eikä koe jollei tee kaikkea vähän ehkä pähkähulluakin ja poistu omalta mukavuusalueelta, ota pientä riskiä. Sittenhän sen näkee. Loppujenlopuksi, mitä voin menettää?  Jotain voi saada, mutta suuria tuossa ei kai multa viedä. Uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, lepoa, siitä se mun kesäloma on tehty!
Mutta vielä pitää hetki jaksaa.